tiistai 19. elokuuta 2014

Liikennemerkit ja ohjauslaitteet toimintakuntoisina täyttävät tehtävänsä

Vähän täsmällisempää tekemistä toimivuusvaatimuksien listassa

  • Liikenne- ja opastusmerkit, liikenteen ohjauslaitteet ja reunapaalut ovat toimintakunnossa ja täyttävät tehtävänsä.
Tämä toimivuusvaatimus kohdistuu tienkäyttäjälle merkein ja erilaisin ohjauslaittein annettavaan opastukseen ja liikkumiseen liittyvään neuvontaan.

Liikennemerkkien sisällön ja sijainnin päättää viranomainen, mutta sen paikalleen laittaminen ja toimintakuntoon liittyvät tekemiset ovat yleensä alueurakan asiana.

Vaatimuksen täyttäminen edellyttää työnjohtajalta ymmärrystä tieliikenteestä ja ihmisten liikennekäyttäytymisestä. Se ymmärrys auttaa hahmottamaan merkkien ja ohjauslaitteiden käyttötarkoitusta ja siten arvioimaan toimintakuntoa ja tehtävien täyttämistä. Miksi merkki on olemassa paikassaan ja millaisena se palvelee tarkoitustaan.

Esimerkikis tästä syystä työnjohdolta vaaditaan se Tieturva II.

Liikennemerkkien sanoma on yleensä varoittava tai rajoittava. Opastusmerkit helpottavat reitinvalintaa ja auttavat mm. sijaintiin ja määränpäähän pääsemiseen liittyvissä asioissa. Ohjauslaitteet, kuten liikennevalot tai kaistojen käyttöä ohjaavat opastinlaitteet rytmittävät ja luovat turvallisuutta selkeyttämällä liikenteen virtaa.

Reunapaalut toimivat optisena ohjaajana pimeän tai muuten huonon näkyvyyden aikana.

Työnjohtajan tehtäviin kuuluu tarkastaa ja havainnoida toimintakuntoa. Määrää ja ryhtiä. Joskus merkkejä on voitu poistaa ja käännellä ohjaamaan väärin sivullisten toimesta tai ne ovat poissa paikoiltaan onnettomuuden vaurioittamina ym.

Vaatimuksen täyttyminen on havainnointia ja arviointia vaativaa työtä. Tarvittaessa korjataan, oiotaan, vaihdetään kilpiä ja lisätään heijastimia reunapaaluihin, minkä vuoksi pitää olla materiaalinenkin valmius eli merkkivarasto ja hankintasuunnitelma yhteystietoineen valmiina.

Työsuunnitteluna vaatimus tarkoittaa esimerkiksi keväistä oikomiskierroksen ohjausta ja resurssointia, uudistamistarpeessa olevien merkkien määrän, tyypin ja sijainnin listausta, hankintasuunnitelman laatimista, talvitöiden aikaista merkkien näkyvyyden ja ehjänä pysymisen varmistamista. Ohjauslaitteiden osalta huollot ja korjaukset on ajoitettava ja suunniteltava.

Hyvin moni asia tulee helpoiten tehtyä tiestötarkastusten yhteydessä havaintoihin perustuvana tiedonkeruuna, jonka perusteella tehdään ajoitettu tehtävälistaus.




Liikenteen toimivuus varmistettu talvellakin

Toimivuusvaatimuslistaa purettaessa tarkastelen näitä vaatimuksia yksitellen työnjohdon näkökulmasta. En kuitenkaan anna yksityiskohtaisia menettelyohjeita, koska jokaisessa urakassa ja eri urakoitsjijoilla on omat toimintakulttuuriin sidoksissa olevat tapansa. 

  • Tieliikenteen toimivuus on varmistettu koko tieverkolla talvellakin.
Tämä on monen mielestä vaikein vaatimus ymmärtää ja toteuttaa. Mielestäni tässä onkin kunnossapitourakan työnjohdon perusidea sanottuna kauniisti yhdellä lauseella. Tätä lausetta vähän ajattelemalla ja purkamalla sen sisältöä päästään kiinni siihen ideaan.

Päätarkoitus kunnossapitotoiminnalla on mahdollistaa ihmisten ja tavaroiden kulkeminen tieverkolla. Se vaatii järjestelmää, jolla toisaalta havaitaan häiriöt ja esteet sekä toisaalta pystytään ennakoimaan niiden tuleminen ja tarvittaessa poistamaan ne. Siis käsitelläänkin tarkemmin tuota "varmistettu" sanaan liittyvää velvoitetta.

Varmistamien on valvontaa. Alueurakoissa se tarkoittaa satelliittikuvia sääilmiöistä, tiestötarkastuksia,  LIITO-viestien sisältämien tietojen poimintaa, päivystysjärjestelyjä, uutisoinnin seurantaa. Kaikkea tätä, millä saadaan käsitys tiestöllä vallitsevasta tilasta.

Lisäksi liikenteen sujumisen varmistamiseen kuuluu niiden liikennettä haittaavien häiriöiden poisto. Se edellyttää sopimuksia alihankkijoiden kanssa esimerkiksi aurausreiteistä, hiekoitusmateriaalien hankintaa, raivausohjelman laadintaa ja näiden töiden ohjausta, ajoittamista ja ennakointia.

Pitää siis olla resursseja ja tietoa suunnitelmien lisäksi. Tekijöitä, kalustoa, karttoja:
  • onko lumisadetta
  • onko kuoppia sorateillä
  • onko romuajoneuvoja
  • onko kolareita
  • onko juhlapyhäruuhkaa
  • onko päivystysvuorot sovittu
  • onko töihin hälyttäminen sovittu
  • onko yhteystiedot tallessa/esillä
  • onko sopimukset resursseista tehty
  • onko reitit mitoitettu järkeviksi
  • onko ongelmapaikat tiedossa
  • onko onnettomuustilanteisiin varauduttu
Esimerkiksi ylläolevia asioita on pohdittava. Vastauksena ei riitä pelkkä joo tai ei. Pitää olla se varmuus toimivuudesta, mikä yleensä tarkoittaa siitä suunnitelmasta tehtyä dokumenttia. Siis listoja, karttoja, sopimuksia, omia havaintoja, perehtymistä ja perehdytystä.

Työnjohdon vastuulla on nivoa kaikki yhteen siten, että toiminta sujuu nopeasti, tehokkaasti ja toiminnan itsensä aiheuttamatta kohtuutonta häiriötä liikenteelle.

Koko tieverkolla pitää päästä liikkumaan. Perusoletus, joka on maailmanlaajuuisestikin aika harvinainen. Vaatimuksesa korostetaan, että "talvellakin" siksi, että talvi on se todennäköisin aika jolloin jokin häiriö katkaisee tiellä liikkumisen, ellei siihen häiriöön puututa. Esimerkkinä lumisade ja liukkaus, jotka voivat tehdä liikkumisen mahdottomaksi suurimmalle osalla kulkjijoista.

Tämä ensimmäinen vaatimus on siis varmistamista. Lähinnä johtamista ja suunnittelua, jolla pystytään olemaan tietoisia tilanteesta ja tarvittavista keinoista.

Kiteytyy kysymyksiin: Mistä ja miten tiedän, että kaikki on kunnossa? Mitä teen, että kaikki on kunnossa?


torstai 14. elokuuta 2014

Sään ennustamisesta ja ennakoinnista

Urakoitsija ennakoi

Tienhoidossa ennakointi on koko toiminnan onnistumisen kannalta tärkeää. Ennakointi tarkoittaa varautumista ja suunnittelua tulevaa tilannetta varten. Monesti siihen kuuluu materiaalinen varautuminen töiden ajoittaminen ja jopa kiertotiesuunnitelmatkin onnettomuustilanteissa käytettäviksi.

Pakkanen on säätä ja liukkaus on keliä

Kunnossapitäjällä on keliä ja säätä. Tavallisilla ihmisillä ne ovat yleiskielisessä käytössä samaa tarkoittavat ja iloisesti enemmän tai vähemmän keskenään sekoittuvia. Kunnossapitäjälle keli on karkeasti ajatellen sään vaikutusta tienpintaan, pääsääntöisesti sen sijaintina on renkaan ja tienpinnan välissä oleva hiuksen hieno paikka. Sää on sitten ilman ilmiöitä, sadetta, tuulta, ilman lämpötiloja. 

Ennakointia kesällä

Sulan kauden ennakointi poikkeaa hieman talvikauden vastaavasta. Kesällä pyritään lukemaan tiestöä ja sen rakenteita siten, että voidaan tehdä tulevaisuuteen kohdistuvia suunnitelmia. Esimerkiksi seurataan vesakoiden kasvua ja sen perusteella arvioidaan minkä vuoden raivauskiertoon mikäkin tie otetaan. Samoin voidaan havainnoida ojien umpeutumista ja rummunpäiden liettymistä. Niiden havaintojen perusteella tehdään ojitussuunnitelmat.

Soratien pintakuntoa arvioidaan havainnoimalla sen urautumisnopeutta ja miettimällä sateiden ja liikennemäärän vaikutusta. Tästä voidan päätellä sorastustarve ja jopa ajoittaa tien tasaus oikeaan aikaan. Sateiden aiheuttamien reunasyöpymien ja muiden kuiskavaurioiden syntymistäkin voidaan oppia ennustamaan tarkkailemalla teiden reunarakennetta, -kallistuksia ja sade-ennusteiden sademäärätietoja yhdistämällä näihin.

Ennakoivan tarkastelun ja viikko- tai vastaavan lähiajan työohjelman suunnittelu ja laatiminen tietysti toimii liikennemerkkien kunnon tarkastelussa, kaiteiden aluspalteiden kasvamisen seurannassa ja monessa muussa tehtävässä, joita kunnossapito tiestöllä edellyttää tehtäväksi.

Ennakointia talvella

Talven tärkein ennakoitava asia liittyy liukkaudentorjuntaan. Sen onnistuminen on liikenneturvallisuuden kannalta erittäin merkittävä. Ennakoinnilla voidaan parhaassa tapauksessa estää liukkauden syntyminen vallan tai liukkauden kestoaikaa tiestöllä lyhennetään ratkaisevasti.

Liukkauden estäminen onnistuu, jos esimerkiksi keliennuste kertoo, että on tulossa nopea ilman lämpeneminen johon työmaa reagoi suorittamalla hiekoituksen alemmalle tieverkolle hyvissä ajoin. Samaan estämiseen pyritään myös päätiestöllä ennakkosuolauksen tekemisellä.

Joskus sattuu, että sään muutos on niin nopea, että toimenpiteet eivät kokonaisuudessaan ole estäneet liukkauden muodostumista. Silloinkin liukkaan ajanjakson pituus on lyhyempi kuin tapauksissa, jossa lähdetään toimenpiteisiin vasta, kun liukkaus jo todetaan.

Muita talvella ennakoitavia tiestötoimenpiteitä ovat tietysti lumisateisiin ja niiden myötä lumimääriin liittyvät asiat. sade-ennusteista voidaan päätellä keston ja intensiteetin eli sateen runsauden  perusteella aurauksellekin lähtökynnyksen täyttymisen aika kohtalisella varmuudella. samoin voidaan päätellä jo tuntejakin ennakkoon lisäkaluston hälyttämistarve, ainakin voidaan antaa ennakkovalmiustieto kuljettajille ja aliurakoitsijoille.

Lumitilojen ja näkemäalueiden täyttymisestä johtuvia lumensiirtojakin voidaan ennakoida seuraamalla tilannetta teistöllä ja arvioimalla montako aurausta vielä tilaan sopii. Madallukset ja poiskuljetukset voidaan ajoittaa muutaman päivän työsuunnitelmaan oikein helposti.

Polannepaksuuden kehittymistä ja sen urautumistakin pystytään tien päällä seuraamaan ja kohtalaisella tarkkuudella ajoittamaan polanteen tasaus- ja poistotyöt. Varsinkin keväällä liikennöintiä pahasti haittaavaa polanten pettämistä ja sohjoutumista voidaan vähnetää oikea-aikaisella polanteen ohentamisella.

Sissinä ja intiaanina

Kunnossapitäjä joutuu olemaan monessa roolissa. Pitää pystyä kuuntelemaan ja vastaanottamaan kovaa ja vihaistakin kritiikkiä tien kunnosta. Tai useimminkin kunnottomuudesta. On jopa osattava kirjoittaa ja lukea, kun sopimukset ja raportoinnit ovat lisääntyvä osa työtä.

Ennakointi on sitten helpompaa. Siinä rooleina on sissi ja intiaani. Sissi on sellainen kaveri, joka miettii väjäämättömästi vyöryvän vastustajan eli vaikkapa tulevan liukkauden nujertamista pienellä porukalla ja suunniteltuja täsmäiskuja tekemällä. Siisiskuja eivät tavalliset tienkäyttäjät yleensä edes huomaa tai he eivät ymmärrä niiden tarkoitusta.

Intiaani on sitten se kunnosapitäjän rooli, jossa luetaan luontoa ja tiedetään minne kannattaa huomenna siirtyä, kun tulvat tai kuivuus, kinokset ja pensaat muuttavat maisemaa. Samalla katsastetaan vaeltavien eläinten eli tienkäyttäjien kulku-urien suuntaa ja syvyyttä. Siis arvioidaan sitä maastoa, muutosta ja liikenteen vaikutusta.

Mitä säästä tekemisessä huomiotava?

Kesällä on säänseurannasta apua työn ajoittamisessa. Esimerkiksi pitkän kuivan kauden alkessa ei kannata rikkoa sorateiden pintaa, samoin ei kannata juuri runsaiden vesisateiden alle tehdä sitä sorateiden pinnamuokkausta. Siitä tulee kuivalla irtonaista ja helposti urautuvaa pölykköä. Sateen alle tehtynä menee liejuksi ja kantavuuskin voi paikoin vähetä kun vesi voitelee pehmeää pintakerrosta.

Kostea ja lämmin kesä vaikuttaa kasvien kasvuun. Se näkyy runsaana viherkasvuna tiealueellakin ja voi jopa työllistää näkemäalueiden raivauksissa normaalia enemmän. Tai peittää liikennemerkkien näkyvyyttä, kun oksat kasvavat niiden eteen.

Runsaat sateet vaikuttavat myös tulvimiseen ja kuivatukseen täytyykin kiinnittää enemmän huomiota, jos on ennusteet kovin vesipitoisia.

Mistä sinä sään arvaat?

Sään vaikutus tiestön tilaan on merkittävä. Oikeastaan liikennemäärien lisäksi jopa huomattavin. Säätilojen vaikutus tien pinnan keliin, joka on liikenteen kannalta se ratkaisevin kohta, kiinnostaa kunnossapitäjää. Kelin ennustaminen on osa ammatin salaista syvää tietoa.

Jotta tienhoitoa voitaisiin suorittaa hyvin, niin on keliasiaan olemassa myös opastusta ja palveluita, jotka tukevat vähemmän keliosaamista omaavien työnjohtajien onnistumista. Niistä kelipalveluista kerroin jo aikaisemmin "Etana, etana näytä sarves"- postauksessani.

Omatoimiselle ja itsenäiselle tienhoitajalle on myös olemassa apua ainakin sään ennustamisen suhteen. Parasta antia on mielestäni Forecan sään takaa -blogikirjoitukset. Niissä mm. kerrotaan miten sääennnusteesta saa enemmän irti ja miten pitkälle ennuste voi tulevaisuuteen näyttää. Varsinkin Petri Takalan tekstit ovat mukavia ja helppoja luettavia. Ja niissä on sitä asiaakin.



keskiviikko 13. elokuuta 2014

Työnhakuilmoitus

Esimerkki tehtävänkuvauksesta tienhoidon työnjohtajaa haettaessa


Yleensä työntekijää haettaessa kuvataan firmaa yleisesti, kerrotaan nimike ja työpaikan sijainti. Sitten kuvataan tehtävää ja sen vaatimuksia lyhyesti niitäkin, mutta sellaisella tarkkuudella, että tarkoitus selviää. Lopuksi kerrotaan mitä firmalla on tarjota ja mistä tai keneltä saa lisätietoa asiasta.


Kuvakaappaus on YIT Rakennus Oy:n ilmoituksesta, jolla se hakee työnjohtajaa Jyväskylän alueurakkaan. Se on tehty hyvin perinteisellä mallilla ja siinä on kohtalaisen hyvin kuvattu tehtävä ja mitä sen tekijätä vaaditaan.

Sähköinen haku avoinna oleviin työpaikkoihin yleistä

Hakeminen tapahtuisi sähköisen kanavan kautta eli tuo www.yit.fi/työpaikat pitäisi johtaa ns. nettihakulomakkeelle. Tosin parin klikkauksen taakse pitää mennä ja osoite on oikeasti tässä

Esimerkiksi Lemminkäinen on hieman sitten kikkaillut enemmän ja vaatii tietyntyyppistä selaintakin ennenkuin hakeminen onnistuu. Onneksi sentään pahoittelevat etteivät hyväksy chromen käyttäjien lähestymistä.


maanantai 11. elokuuta 2014

Toimivaa tienhoitoa

Tienhoidossa ei pitäisi olla kysymys pelkästään milleistä ja sekunneista vaan tarkoituksenmukaisen toiminnan laadusta, millä mahdollistetaan tienkäyttäjille turvallinen ja sujuva liikkuminen yleisellä tiestöllä.

Tekstin pohjana ovat vuoden 2012 tuotekortit.


Yhteenveto toimivuusvaatimuksista

Tuotekorttien alkuun on koottu perusperiaatteet, joiden mukaan toimimalla sopimuksen mukaiset laadulliset päävelvoitteet tulevat noudatetuiksi. Nämä periaatteet sopivat yleisohjeeksi niin pää- kuin aliurakoitsijana toimivalle urakan toteuttajalle.


Tiivistelmä

Alueurakassa noudatetaan hyvää hoitotapaa ottaen huomioon mm. liikenteen tarpeiden, tiestön pitkäaikaisen kestävyyden, liikenne- ja työturvallisuuden sekä ympäristön näkökohdat.



Luettelo vaatimuksista

Alueurakan keskeiset toimivuusvaatimukset ovat:


  • Tieliikenteen toimivuus on varmistettu koko tieverkolla talvellakin.
  • Liikenne- ja opastusmerkit, liikenteen ohjauslaitteet ja reunapaalut ovat toimintakunnossa ja täyttävät tehtävänsä.
  • Liikenneympäristö on riittävän siisti. Epäpuhtaudet eivät haittaa liikennettä.
  •  Pysäkkikatokset ja tienvarsikalusteet ovat kunnossa.
  • Tien viheralueet on hoidettu. Kasvustot eivät estä näkemiä. Istutukset, puut ja pensaat ovat elinvoimaisia.
  • Sadevesi- ja salaojakaivot, putkistot sekä pumppaamot toimivat ja niiden toimivuus on varmistettu.
  • Rummut toimivat ja niiden toimivuus on varmistettu. Rummut ovat rakenteellisesti kestävät.
  • Kaiteet, riista- ja suoja-aidat sekä kiveykset toimivat tehtävässään rakenteena ja ovat asianmukaisessa kunnossa.
  • Päällysteet ovat ehyet. Liikennettä vaarantavat ja selvästi haittaavat vauriot ja routaheitot on korjattu ja liikennettä varoitettu.
  • Pientareet muodostavat päällysteen kanssa toimivan kokonaisuuden. Vaarallisia luiskavaurioita ei esiinny.
  • Siltojen rakenteet ja laiturit ovat puhtaat hiekasta, suolasta yms. epäpuhtauksista. Siltojen ja laitureiden vuositarkastus on tehty.
  • Soratien pinta on riittävän tasainen, kiinteä ja pölyämätön. Soratien poikkileikkausmuoto on kunnossa.
  • Sorastus on toteutettu suunnitelmallisesti. Kulutuskerros toimii edesauttaen pinnan kestävyyttä.
  • Oja- ja luiskamateriaali on hyödynnetty suunnitelmallisesti toimivaksi soratien kulutuskerrokseksi.
  • Kelirikko ei haittaa kohtuuttomasti liikennettä. Kelirikosta mahdollisesti aiheutuvat haitat ovat hallinnassa.
  • Äkillisiin hoitotöihin on riittävä valmius ja toimet käynnistetään viivytyksettä.
  • Avo-ojat toimivat ja niiden toimivuus on varmistettu.
  • Runkokelirikkokohteet on korjattu suunnitelmallisesti kuntoon.

Nämä ovat siis sanallisia tavoitteita, joilla kuvataan toimintaan liittyviä vaatimuksia. Näiden toteutuessa voidaan yleisesti sanoa, että urakoitseva tekijä on onnistunut toiminnassaan.

Tuotekorteissa on sitten jatkoksi paljon tehtäväkohtaisia kuvauksia ja tekniseen laatuun liittyviä vaatimuksia ja mittausmenetelmien määrittelyjä.


Mitä kaikki tarkoittaa

Tienhoidon tavoitteita ja onnistumista pitää siis arvioida kahdella toisiaan täydentävällä vaatimus- ja laatupohdinnalla. Ensimmäinen on tässä ylhäällä kerrottu toiminnallinen onnistuminen ja sen toteutuminen. Toisena on tehtäväkohtainen teknisen laadun toteutuminen. Jälkimmäinen toki tukee ensimmäisen toteutumista myös, joten ne eivät ole täysin toisistaan irrallisia.

Työmaalla ero voisi selkiytyä miettimällä mihin kohtaan urakan organisaatiossa nämä vaatimukset työllistävänä osuvat.

Toimivuusvaatimukset ovat työnjohdon ja heidän osaamisensa tasosta riippuvaisia. Työnjohto suunnittelee työt järkevästi toteutettaviksi osiksi ja huolehtii materiaalit ja tarvittavat muut resurssit varsinaisten tekijöiden käyttöön. Lisäksi työnjohto ohjaa ja valvoo tekemistä. Työnjohdon pitää ymmärtää tekemisestäkin, mutta ohjaus ja tekemisen mahdollistaminen ovat pääosassa. Itse tekemistä ei niinkään tarvitse osata.

Tekniset laatuvaatimukset ovat suurimmalta osalta varsinaisen tekijänsä vastuulla olevaa. Se on ammattiosaamista, työkalujen käytön osaamista ja tarkkuutta. Tekemisen järjestelyissä ja tekemisessä auttaa, jos tietää miksi kyseistä työtä tehdään. Nykyaikana puhutaan lisäksi paljon asenteesta haluta tehdä hyvin. Sekin vaikuttaa, mutta mielestäni sekin on osa ammattitaitoa.

Molempia tarvitaan kokonaisuuden onnistumiseksi. On ymmärrettävä toimivuuden periaatteet ja osattava johtaa teknistä tekemistä. Toisaalta on osattava tehtäviin liittyvä tekninen työ ja ymmärrettävä sen liittyminen kokonaisuuden toimivuuteen. Eri roolit selkeyttävät työmaata.

Alihankkijoilla varsinkin eri roolit kohdistuvat usein samalle henkilölle. Silloin pitää mielessään erotella onko toiminnallisuuden vaiko teknisen laadun tuottajana. Esimerkkinä liikennemerkki, joka on vinossa ja kiertynyt. 

  • Havainto vinosta, tehtäväänsä täyttämättömästä merkistä ja sen oikaisusta päättäminen on toiminnallisuusvaatimuksen täyttämistä
  • Merkin oikaisu alle viiden asteen varsisuoruuteen ja kilpi liikennesuuntaa vastaan  siten, että se myös jatkossa pysyy asennossaan on teknisen laadun täyttämistä




perjantai 8. elokuuta 2014

Etana, etana näytä sarves...

Sään ja kelin ennustaminen alueurakoissa

Suomen kelinseuranta on harvojen käsissä

Kelinseurantaa Suomessa tienhoidon tarpeisiin tarjoaa pieni joukko ammattilaisia eri operaattoreiden keskuksissa. Lisäksi on urakoiden ja kaupunkien omia päivystysjärjestelmiä ja sopimuksia.

Tämän hetken merkittävimmät toimijat ovat Destian Kelikeskus, YIT:n PANU ja Suomen Kelitieto Oy. Ainakin kaksi viimemainittua tarjoavat palveluitaan myös ulkopuolisille asiakkaille. Keliennusteensa pohjana nämä toimijat käyttävät lähinnä Ilmatieteenlaitoksen ja Forecan sääennusteita sekä Liikenneviraston tiesääasemaverkoston antamaa tietoa.

Kelioperaattorit seuraavat sään muutoksia ja arvioivat niiden tulevanvaikutuksen tienpäällä keliin ja sen muutoksiin. Keskukset yleensä sopimustensa mukaan hälyttävät tai tiedottavat urakoita mahdollista toimenpiteistä tai kehottavat tekemään tarkempaa urakan omaseurantaa.

Mitkään kelioperaattorit ja sään ennustajat eivät pysty "näkemään" koko tieverkon jokaista notkelmaa, vaan he oavat pelkän tiesääasema- ja satelliittikuvan varassa. Siksi urakan oma alueen tiestön käyttäytymisen tunteminen erilaisissa säänmuutostilanteissa on erittäin tärkeää. Eli urakan työnjohto ei ole korvattavissa satelliiteilla tai teknisilä antureilla.

Urakan työnjohdon osaamiseen kuuluu kelinmuutoksen vaikutusarviointi. Sitä varten hän tarvitsee tietoa säätilan muutoksista. Sateiden alkamisen ajankohta, sen voimakkuus ja kesto. Lämpötilan nousu/lasku, sen nopeus. Noilla tiedoilla hän voi tehdä päätöksen toimenpiteistä eli aurataanko, liukastorjutaanko ja mihin aikaan toimenpiteet aloitetaan.

Tietojen perusteella työmaa voi ajastaa ennakkolähdöt ja laittaa kaluston yökeikkoja varten valmiiksi työpäivän lopuilla. Lisälaitteiden virittäminenkin on helpompaa valoisan aikana ja ilman kiirettä. Toki useilla alihankkijoilla on täysi työpäivä yleensä menossa, mutta heitäkin helpottaa toimenpiteiden aloittamisajan kohtuullisen tarkka tietäminen. Siksi ennusteen tiedottaminen ja sen aiheuttamien toimenpiteiden valmistautumisen tiedottaminen on tärkeää.

On huomattavan mukava olla tietoinen, että esimerkiksi aurauslähtö on kello kaksi, kun olla vaivassa ja kytätä toinen käsi ulkona ja sitten hälytyksen tullessa hypätä auralle, joka on vielä terätkin vaihtamatta.

Ennakointihan on tiestön kunnossapidossa merkityksellinen tekijä. Jos myöhästyt, niin se yleensä aiheuttaa tienkäyttäjille vaikeuksia ja itselle lisää työtä, kalustovaurioita ja muuta harmia. Harmit maksavat.


maanantai 4. elokuuta 2014

Urakan työnjohdon tehtävistä

Tienhoidon urakassa johtamien jaetaan


Työnjohtovastuussa olevat henkilöt jakavat myös urakan päivystyksen ja heidän keskuudestaan nimetään viranomaistehtävien hoitoonkin keskittyvä henkilö. Tehtävien suorittaminen ja urakan onnistuminen ei aina tarkoita, että kaikki työnjohtajat ovat koko ajan paikalla urakassa. 

Esimerkiksi työnjohtajien työvuorot voivat mennä lomittain ns. kolmen työnjohtajan urakassa siten, että vastaava työnjohtaja on virka-aikana tavoitettavissa ja tekee normaalia työaikaa. Kaksi muuta työnjohtajaa voivat olla tekemässä kaksivuorotyön periaatteella. Siten tiestön tilan tuntemus ja nopeampi valmius äkillisiin työnjohdon osallistumista vaativiin tilanteisiin on paremmin hallittavissa.

Urakkaa aloitettaessa nämä vastuut ja tehtävät jaetaan järkeviin palasiin. Tarkoitus on tasainen työkuormitus ja urakan sujuva läpivienti. Turhaa päällekkäisyyttä karsitaan ja varmistetaan kuitenkin, että kaikki asiat ovat vastuutettu jollekin. Lomien aikana tapahtuvat sijaisuudetkin on sovittava valmiiksi.

Tehtävien jakaminen voi olla maantieteelliseen jakoon perustuvaa esimerkiksi tiestötarkastusten hoitamisessa tai kesäaikana esim. yhdellä on vastuu vihertöistä ja päällysteistä, toisella sorateistä ja tulevan talven hiekkavarastojen täydentämisestä.

perjantai 1. elokuuta 2014

Kunnossapidon yleisperiaate

Tässä on nyt pitkä selitys luettavaksi -tuotekorttien alkulauseita


Tekstissä on suoraan lainattu vuoden 2012 tuotekortteja siksi, että ne ovat yleisimmät tällä hetkellä voimassaolevat. Uudemmissa urakoissa olevat kortit eivät periaatteeltaan poikkea oleellisesti näistä ja vastaavasti vanhemmat ovat mm. laatuvaatimusten osalta lievempiä.

Luettelomerkkinuolen jälkeiset kommentit ovat omiani. Ne täsmentävät sitä miten itse hahmotan vaatimuksen sisällön ja sen merkityksen.

Minun mielestäni näitä noudattamalla pärjää koko alueurakan sopimuksen läpiviennissä. Kaikki paperimäärä tämän lisäksi on vain tarkentavaa ja hämmennystä aiheuttavaa sälää. Kunnossapitosopimuksen periaate on näissä yleisissä vaatimuksissa.


Yleiset vaatimukset

Seuraavat yleiset vaatimukset ovat hyvän hoitotavan mukaisina perusvaatimuksina  voimassa aina kaikissa hoito- ja ylläpitotöissä:


 -     Liikeninti on turvattava kaikissa olosuhteissa, ja liikenteen tarpeet on otettava huomioon.
Ø  ””Painotus erityisesti poikkeavien olosuhteiden hallintaan ja ajatuksella, että liikennöinti ei saa estyä””


 -     Tiestön tila on hallittava niin, että toimenpiteet pystytään tekemään oikea-aikaisesti ja riittävästi ennakoiden.
Ø  ””Tarkoittaa, että on osattava suunnitella lähitulevaisuuden toimenpiteet””


 -    Liikenneolojen on oltava yltyksettömät.
Ø  ”” Tienkäyttäjän on voitava olettaa kunnossapidon toimivan ja poikkeusoloista on tiedotettava  tienkäyttäjille””


 -   Samaan hoitoluokkaan kuuluvat tiet on pidettävä yhdenmukaises- sa kunnossa, myös urakka-alueiden rajoilla.
Ø  ”” Edellyttää aktiivista yhteydenpitoa naapuriurakoitsijoiden kesken ja myös aliurakoitsijoiden välistä tiedonkulkua ja raja-alueiden kunnossapitotyöskentelyn mahdollista yhteensovittamista.””


 -    Turvallisuuden vaarantavat vauriot on korjattava viipyttä.
Ø  ””Korostaa valmiuden ylläpitoa äkillisiin tapahtumiin ja joustoa työnsuunnitteluun. Korvausvelvollisuus syntyy laiminlyönneistä.””


 -     Tienkäyttäjälle ei saa aiheutua vaaraa tiealueella sijaitsevista rakenteista ja kasvustoista.
Ø  ”” Liikennealue on pidettävä vapaana esim. roikkuvista oksista. Haittaa aiheuttavat rakenteet on merkittävä ellei niitä voida välittömästi poistaa.””


 -     Työmenetelmien ja materiaalien on oltava hyväksyttyjä, ja ne eit saa kohtuuttomasti haitata kemiallisesti tai mekaanisesti tien rakenteita, varusteita ja ympäristöä, eivätkä aiheuttaa vahinkoa, vaaraa tai kohtuutonta haittaa tienytjille ja muille osapuolille.
Ø  ”” Vahingon ja vaaran aiheuttaminen pitää välttää. Siksi mm. suolankäyttö liukkaudentorjunnassa on sallittua.””


 -     Toimenpiteet on saatettava yhtäjaksoisesti ja asianmukaisesti loppuun koko tielinjalla niin, että työn keskeneräisyys ja viistyminen eivät aiheuta tarpeetonta liikenteellistä tai esteettistä haittaa.
Ø  ”” Kevätmuokkaus esimerkkinä liikenteellisestä haitasta keskeneräisenä ja niittotyöt toispuoleisesti tehtynä esteettisestä haitasta.””


 -     Uusittavien ja korjattavien rakenteiden, laitteiden ja varusteiden tulee olla vähintään samaa tasoa kuin korvattava ja niiden tulee yttää rakennussuunnitelmassa, yleisissä työselityksissä ja laatuvaatimuksissa esitetyt vaatimukset.
Ø  ””Vanha korvataan pääsääntöisesti uudella, ajatuksena on ettei ylläpidolla huononneta vallitsevaa tilannetta.””


 -     Korjauksessa ja uusimisessa käytettävien rakenteiden ja materiaalien on oltava rakenteeltaan ja ulkonäöltään mahdollisimman lähellä ympäröiviä tai alkuperäisiä rakenteita ja materiaaleja.
Ø  ”” Hoito- ja kunnossapito ei saa muuttaa rakenteen ominaisuuksia eikä maisemaa””


 -    Tieymristön yleisilmeen on oltava selkeä, siisti ja hoidettu.
Ø  ””Yleisvaikutelmaltaan maiseman on oltava sellainen, että syntyy käsitys jonkun hoitavan sitä.””




Yleiset vaatimukset ovat ns.  ylätason periaatekuvaus. Ne ohjaavat tiestöntilan tuntemukseen, materiaali- ja rakennevalintoihin, työnsuunnitteluun ja huolellisuuteen. 

Tavoitteena on tienkäyttäjän näkökulmasta turvallinen ja sujuva liikkuminen esteettisesti vaivattomassa maisemassa. 

Tilaajan näkökulmasta tienhoitopalvelu on tasalaatuista ja infraomaisuuden arvo säilyy.