1 200 vahingonkorvaushakemusta

ELY-keskus maksoi vuonna 2014 vahingonkorvauksia 108 000 euroa

Näin YLEn uutisissa tänään. (linkki). Uutisessa puhutaan maalaisten paremmasta tilannetietoudesta autonsa ehjänäpitämiseen.

Siinä kerrotaan myös vahingonkorvausmenettelystä ja siihen liittyvistä luvuista. Sitä tässä nyt repostelen ja allaolevat lainatut kappaleet jutusta sisältävät seikkoja, joita pohdin.

"Valtion hallinnoiman tieverkon puutteellisesta kunnossapidosta johtuvat vahingot korvaa ELY-keskus. Vuonna 2014 se maksoi korvauksia yli 108 000 euron edestä, mikä on reilut 20 000 euroa vähemmän kuin vuotta aiemmin.

Vuonna 2014 ELY-keskus maksoi korvauksen neljännekselle vahingonkorvausta hakeneista. Hakemuksia tehtiin yhteensä vajaat 1 200. Se on reilut sata vähemmän kuin vuonna 2013."

Työmäärä ja kustannukset

1 200 hakemusta tarkoitaa työmaalla eli urakassa noin 5 000 tuntia selvitystyötä. Sujuvimmillaan. Ja vähintään kaksinkertaisen määrän voi arvella tehtäväksi Lapin ELY-keskuksessa. Lisäksi aluevastaavien lausuntojen vaatima aika, joka varmaan lähentelee tuota urakoitsijoiden aikaa. Yhteensä arviolta 20 000 tuntia.

20 000 tuntia tarkoittaa karkeasti 25 euron tuntikustannuksina 500 000 euroa. Noin 416 euroa hakemusta kohti. Osapuolet voivat halutessaan tuntihintaa tarkastella omasta puolestaan tarkemminkin. Tuo tuntimäärä on merkittävä: yli 16 tuntia hakemusta kohti.

Vain neljännes korvaushakemuksista, noin 300 siis, on johtanut korvaukseen ja niistä yhteensä on maksettu viime vuoden aikana alle 110 000 euroa. Tasajaolla korvausumma on ollut keskimäärin 367 euroa.

Voiko tehdä toisin?

Vahinkoja sattuu ja aiheuttajan/syyllisen pitää osansa maksaa. Hakemuksista siis pääsee eroon tai ne vähenevät tekemällä työnsä tienpitäjänä ja urakoitsijana hyvin, silti kaikkeen ei vain voi varautua.

Hakemuksia on pakko tarkastella ja tutkia, muutenhan maksettaisiin sukkana läpi yli 330 000 euroa enemmän vuodessa ja määrä varmasti kasvaisi jatkossa täysin hallitsemattomaksi.

Hakemuksen käsittelyn sujuvoittamista ehkä mahdollista kehittää. Sieltä tunteja vähemmäksi. Ajatuksena tässä HARJAn tuoma mahdollisuus koneellistaa tiedonhakua ja sen liittämistä käsiteltävään hakemukseen. Toinen keino voisi olla asian, siis ei pelkästään asiakirjojen, sähköinen kierrättäminen. Mallina vaikka kuntia kinnostava Lupapiste.fi . Siinä asia liikkuu sähköisesti ja osapuolet kommentoivat ja hyväksyvät omilla tunnuksillaan osaltaan eri vaiheita.

Miten paljon sitten kannattaa voimistella 500 000 euron kustannuksista säästöjä ettei kehittäminen maksa enempää kuin lähtökohtakustannukset? Urakkaa kohden vain neljä hyväksyttyä vahingonkorvausta, jotka yhteensä noin 1 500 euroa vuodessa.

Korvaussumma pysyy kurissa tällä hakemuskäsittelymenettelyllä ja siihen sisältyvällä tarkkuudella.

Työmaalla tehokkain tapa lienee tiedonhaun kehittäminen ja raportoinnin selkeyttäminen vaikkapa mallintamalla lausunnon rakenne. Siis mietitään miten kerrotaan mihinkäkin hakemuksen kohtaan ja mistä se tietosisältö löytyy.

Liikennevirasto ja ELY-keskukset voivat yhdistää tiealueella tehtävien töiden ja tapahtumien lupahakemukset ja nämä vahingonkorvaushakemukset yhteiseen sähköiseen hakemustenkäsittelyjärjestelmään, jolloin kokonaisuus toimii sujuvammin ja säästökin kohdistuu suurempaan osaan kuin pelkästään korvaushakemusten osuuteen. Käsittelijäthän määräytyvät hakemuslajin mukaan, joten Lapin ja Pirkanmaan ELY-keskuksia en ole ehdotuksellani yhdistämässä.

Muita huomioita

Keskimääräinen korvausumma on siis 367 euroa. Hakemuksia tulee keskimäärin urakkaa kohti 15 vuodessa, niiden käsittelyyn menee urakoitsijalta aikaa 60 tuntia. Mitenkähän paljon urakoitsijan aikaa säästyy, kun lausunnossa kerrotaan asiat siten kun ne ovat olleet ja kannanotto vastuusta muodostetaan datan pohjalta? Voiko sen tehdä tunnissa hakemusta kohden?

Säästyvän ajan voi käyttää tiestötarkastuksella havainnointiin ja sitä kautta vähentää urakalle kohdistuvia hakemuksia ja maksuunpanoja.

Lapin ELY-keskus ei ole rahastusautomaatti näissä korvaushakemusten hyväksymisasioissakaan. Vain neljännes siis johtaa hakijalle myönteiseen päätökseen ja korvausumma kokonaisuudessaan on suhteellisen pieni. Se pitää osaltaan turhien hakemusten tehtailua kynnyksen takana. Toisaalta toiminta kertoo myös, että kunnossapitäjän laiminlöynnistä aiheutuneeseen vahinkoon on kärsineellä mahdollisuus hakea ja saada korvausta. Syyhän ei ole aina kuljettajassa.

Onko tällaista tärkeä pohtia ollenkaan? Pieni osa huomattavan isoa kokonaisuutta, joka 80 urakan massassa on rahallisesti ja aikanakin lähes mitätön. Vai onko niin, että tällainen asia jäädessään huomiotta kasvaa ja varastaa kokoaan isomman merkityksen? Miljoonan vuosieuron urakassa todellinen kustannus on alle 0,5% luokkaa. Voivottelu ja rutina helposti parikymmenkertainen...