Työnjohtajan ominaisuuksia

Kunnossapidon työnjohtaja on mielenkiintoisen osaamiskokoelman hallitsija. Ja kaikki pitää sovittaa jotenkin omaan työhön ja käsillä olevaan urakkaan.

Pitää ymmärtää luonnon merkkejä, tekniikkaa, maa-ainesten käyttäytymistä, ihmisiä, politiikkaa, asiakaspalvelua, liikennepsykologiaa, tiimityötaitoja ym.

Työssä on paljon suunnittelua ja vastuuta. Pitää suunnitella tekeminen tehokkaaksi, taloudelliseksi ja vielä sopimuksenmukaiseksi. On huomioitava tilaajan tavoitteet, yksitäisen valvojan ovistopparit eli lempiaiheet. On osattava viestiä, siis puhua, kirjoittaa ja pukeutuakin sopivasti. Ja laki: on osattava sääntöjä, pykäliä, tulkintoja.

Vastaat urakka-alueen infraomaisuuden säilymisestä, tiestön liikennöitävyydestä ja yrityksen taloudesta. Huolehdit työntekijöiden turvallisuudesta ja motivaatiosta.

Kunnosapidon työnjohtajan päivät kyllä kuluvat ihan itsekseen monenlaista touhuten.

Tärkein ominaisuus

Kunnossapitotyönjohtajan tärkein ominaisuus on kyky tehdä päätöksiä. Nyt.

Suunnittelusta huolimatta kelit joskus pettävät tai sattuu onnettomuus, joka vaatii nopeaa ja joustavaa kykyä tehdä päätöksiä paineenalaisessa tilanteessa. Yksin, yöllä, vajailla tiedoilla.

Pitää pystyä tekemään päätös nopeasti, usein puutteelisin tiedoin ja ilman laajempaa tukea. Pitää huomioida päätöksen vaikutukset ja joskus todella isolla painoarvolla kustannustekijäkin.

Tässä on kyse lähellä enemmänkin sotilasjohtamiseen liittyvästä resilienssikyvystä tai pikemminkin -taidosta. Kykyä tehdä päätöksiä äkillisesti muuttuvissa olosuhteissa, jotka eivät kuulu suunnitelmiin, vaarantamatta perustavoitetta. Resilienssiä selittää lyhyesti alan osaaja ja valmentaja Hannu Hyppönen, joka on valmentanut sitä sotilaspuolella jo vuosia. (linkki) Tätä aihetta kannattaa mielestäni tutkailla tarkemminkin.

Mikä erottaa kunnossapitotyönjohtajan rakentamisen työnjohdosta?

Tappaminen.

Tieurakoiden kunnossapitoon vihkiytyneen työnjohtajan on oltava valmis hyväksymään päätöstensä seuraukset ja sitten pahimmassa tapauksessa on pystyttävä elämään niiden seurausten kanssa ja jatkamaan työtään.

Kun rakennustyömaalla tehdään vääriä valintoja tai maalataan väärällä sävyllä, niin yleensä asunnon ostajalla on paha mieli ja siitä reklamoidaan ja kenties lopuksi hyvitetään hinnasta tai maalataan uudelleen. Pahimmassa tapauksessa työmaalla voi tapahtua onnettomuus, jossa joku työntekijä loukkaantuu, ehkä kuolee. Yleensä on silloin jokin tahaton laiminlyönti huolellisuudessa tai suojauksissa. Vahinko kohdistuu lähinnä ns. omaan väkeen.

Kun tienhoidossa tehdään vääriä päätöksiä, se johtaa yleensä ulkopuolisia koskevaan vaaratilanteeseen. Esimerkkinä liukkaudentorjuntapäätökset. Pahimmillaan ketjukolarissa kuolee useita ja loukkaantuu kymmeniä ihmisiä. Kaupunkiurakoissa yleensä tulee "vain" peltivaurioita, koska ajonopeudet ovat pienempiä.

Monella tienhoidon ammattilaisella on omalle vahtivuorolle sattuneita kuolemantapauksia. Niiden kanssa on pystyttävä elämään ja jatkamaan työtään. Siksi alalle eivät kaikki sovellu. Osa ei tajua vastuutaan toisten hengestä ja terveydestä ollenkaan ja osa ei kestä ajatusta tappovastuustaan.

Oma kuormani eli lovet lapionvarressa

Itselläni on viisi kuollutta omalla vahtivuorollani. Kahdessa eri tilanteessa. Toinen sattui vuosia sitten, kun kolmen hengen työmatkaporukka ajautui liukkaalla valtatiellä mutkasta ulos. Toinen sattui tällä vuosituhannella, kun isä ja tytär ajautuivat jäisellä sillankannella kaiteiden välissä vastaantulevan kanssa yhteen. Molemmissa epäonnistuin liukkaudentorjuntaan lähdön ajoituksessa... Tutkintalautakunta puhui renkaista, tilannenopeudesta ja huomiokyvystä.

Ilkein läheltäpititilanne sattui, kun koululaiskuljetus kopsautti mäennyppälän takana mutkassa tielle peltoliittymästä kääntyneeseen traktoriin. Muutama sydän kurkussa, mutta onneksi vain peltiä tällä kertaa. Talvikeli, taajamanopeus, karkea polanne, mutta ei vielä hiekoitus ehtinyt sitä tietä. Matkalla kuitenkin jo.

Toinen mieleenijäänyt tapahtuma vuosien takaa vitostieltä. Hiihtolomalaisperhe ajoi Kuusamon suunnasta kaunina päivänä etelää kohti toisen auton kanssa kilpaa. Olin lähettänyt aura-auton siivoamaan valtatien tuiskupaikkoja eli tuiskukiiloja eikä autoilijat huomanneet lumipöllyssä edellään itseään huomattavsti hitaammin liikkuvaa ajoneuvoa. Toinen kilpa-ajajista ohjasi vastakkaisen kaistan yli muutamia kymmeniä metrejä pellolle ja perhe ajoi suoraan aura-auton perään. Onneksi auraamassa oli kevytkuorma-auto... Eniten sattui aurakuskia, kun ryskäytti selkänsä ja niskansa. Muutoin oli vitostie hetken täynnä suksia ja muita hiintovarusteita.

Tästä yli ja eteenpäin

Suhtaudun vakavasti liikenneturvallisuuteen ja ymmärrän oman osani siitä. Silti en menettänyt toimintakykyäni ja voin edelleen toimia työnjohtajana urakoissa ja tavoitella kannattavaa liiketoimintaakin. Siis en tee varmistuksia varmistusten päälle ja pue haalarinkin kanssa vyötä ja henkseleitä.

Liiallinen varmistelu ja päätöksenteon venyttäminen jatkuvan lisävarmuuden hankkimiseksi aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin aktiivinen päätöksenteko parhaalla senhetkisellä tiedolla. Tilannehan muuttuu jatkuvasti, joten aina on jotakin uutta tietoa tai tulkintaa tulossa. Sen ei saa kuitenkaan antaa halvaannuttaa tekemistä.

Tahallista laiminlyöntiä en siedä. Enkä vastuusta venkoilua pelkästään Tieliikenneasetuksen kuljettajan vastuuseen vedoten.

Vastaava työnjohta on toimitusjohtaja

Isohkon urakan vastaava työnjohtaja on usein vastuussa enemmästä kuin pienen pörssiyhtiön toimitusjohtaja. Miljoonien liikevaihto vuosittain, paljon sidosryhmiä ja sitä myöten kokouksia ja raportointeja. Sitä vastuuta pitää osata arvostaa. Ensinnäkin tietysti tekijän itsensä, eikä haitaksi vaikka työnantajakin arvostaisi.

Ja lisäksi on tuo ylempänä kuvattu muu työnjohdollinen kuorma.

Moniko vastaava työnjohtaja on ottanut roolinsa ja vastuunsa aidosti itselleen eikä mene kaikessa ylempiensä taakse? Vai onko yrityksiä, joissa kaikkeen pitää olla erikseen lupa eikä vastaava oikeasti olekaan vastaava?

Kyse on päätöksentekokyvystä ja vastuunottoasenteesta omaan tekemiseensä.

Uudet kone- ja kuljetuskaluston ympäristö- ja turvallisuusvaatimukset tiestön hoidon alueurakoissa

Urakoitsijaseminaarissa 2015 kuultua ja nyt netissä Liikenneviraston sivulla (linkki) olevana asiana yksi enemmänkin muutosta alihankkijakentässä aiheuttava esitys koski tulevia turvallisuus- ja ympäristövaatimuksia. Niitä EURO- ja Stage-juttuja ajokorttien ja törmäysvaimentimien lisäksi.

Aihe on otsikolla "Ympäristö- ja turvallisuusvaatimukset..." siellä linkin vinkkaamalla sivulla.

Lyhyet poiminnat

1.10.2016 alkaen: Liikennetraktoreihin turvavyöt ja kuorma-autoihin heijastavat ääriviivamerkinnät. Kalusto on valokuvattava tarkennettuun kausittaiseen laatusuunnitelmaan. Törmäysvaimentimen käyttöä selkeytetty ja kuljettajilta vaaditaan taloudellisen ajon koulutusta.

1.10.2017 alkaen: Is- hoitoluokalla raskaaseen kalustoon EURO IV vaatimus. Kevareiden UUSIIN käyttöönotettaviin työkoneisiin peruutushälyttimen lisäksi peruutuskamera tai - tutka. Tässä on taustalla ne pari kuolemaanjohtanutta menneeltä talvelta, missä jalankulkija jäi peruuttavan alle kuljettajan huomion ollessa muualla. Luen tuon muuten itse niin, että kone voi olla vanha, mutta se tulee ensimmäistä kertaa kevaritöihin... tarkoitus kuitenkin lienee, että kone, jota koskee on uusi.

1.10.2019 alkaen: Kaikissa raskaissa EURO IV vaatimus. Siis hoitoluokista riippumatta. Kaikissa kevarikoneissa oltava peruutushälyttimen lisäksi peruutuskamera tai -tutka. Nyt sitten koskee niitä vanhojakin koneita. Polttoaineen kulutuksen seurantatavan ja käytettävän käyttövoiman ilmoittaminen. Lisäksi tarjousvaiheen toiminta- ja laatusuunnitelmassa oltava urakkakohtaisen ympäristösuunnitelman osana energiatehokkuus.

1.10.2020 alkaen: Kevareiden työkoneille Stage III A/B vaatimus.

Näistä kannattaa kertoa jo hyvissä ajoin alihankkijoille ja pitää itsekin mielessä. Vaikuttavat varmasti sukupolvenvaihdosaatoksissa oleviin  ja muutenkin investointipäätöksiin ym. aikakin paljon.

Urakkaohjelma, osa 1.1.2

Urakoitsijan sivuvelvollisuudet

Urakkaohjelmassa on paljon tienhoitoon liittyviä, urakoitsijan vastuulle osoitettuja sivuvelvollisuuksia. Ne liittyvät yleensä erilaisten, työhön ja ympäristöön liittyvien, lupien ja oikeuksien hakemiseen tai selvittämiseen. Mukana on myös velvoitteet viranomaisten auttamisesta erikoistilanteissa.

Havaintoja ja nostoja sivuvelvollisuuksista

Urakkaohjelmassa on mainittu velvollisuus toimittaa palautteet tilaajan tietoon. Se ei tarkoita, että tyydytään LIITO-järjestelmän rekisteröintiin, vaan urakoitsijan on kerättävä muualta tietoonsa tullut palaute ja toimitettava se tilaajalle. Yleensä nämä ovat työmaakokouksenkin yhtenä asiakohtana. monesti ne kuitataan vain kappaleina, joista ei ole esitetty eikä edes vadittu mitään näyttöä. Esimerkiksi sosiaalisen median ja julkisen teidotusvälineistön kautta kertyvää palautetta tai kommentointia ei käsitellä toistaiseksi kovinkaan paljon.

Toinen kohta, johon kannattaa kiinnittää huomiota on tarpeettomat maainekset ym. "purettavat" rakenteet. Siis työn yhteydessä tarpeettomaksi käyneet vanhat töryt. Niiden kaatopaikka- ja jätemaksut ovat urakoitsijan kuluja. Alihankintasopimuksissa tämän vastuun siirtäminen ei ole välttämättä urakan kannalta edullisin tapa. Siksi niiden jälleenkäyttö tai muu hyödyntäminen on suunniteltava. Nehän ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta siirtyneet urakoitsijan omaisuudeksi. Tämä hyödyntäminen on luonnollisinta huomioida ympäristösuunnitelman yhteydessä.

Velvollisuus osallistua tilaajan rinnalla vuorovaikutustilaisuuksiin. Tämän uskon olevan tulevaisuudessa enemmän esillä, koska osallistaminen ja tiedottamisen avoimuus lisääntyvät yhteiskunnassa. Tilaisuuksissa rinnallaolo tarkoittaa, että asiassa ollaa yhdessä ja tietysti oletuksena, että samaa asiaa ajaen ja esittäen. Valmistelematta ja vailla yhteistä näkemystä ei kannata tilaisuuksiin mennä.

Urakoitsijan vaihtuessa ei saa tehdä kiusaa aloittavalle urakoitsijalle. Itsestäänselvä, jos haluaa välttää hiekkalaatikkorähinää ja kostonkierrettä, mutta tilaaja on tarkoituksella nostanut asian esiin muutaman takavuosina sattuneen tukikohtien varastokäytön haittaamisen vuoksi. Siis velvollisuus on olla kiusaamatta. 

Mikäli urakoitsija tarvitsee työskentelyään varten lupia kolmansilta osapuolilta ne tulee tietysti hankkia. Myös tilaajan luovuttamien alueiden lisäksi mahdollisten lisä- tai muiden työ-alueiden ja väylien käyttöön on hankittava lupa tai suostumus. Niistä aiheutuvat kulut ovat urakoitsijan kuluja eli tässäkin kannattaa tehdä harkintaa esimerkiksi materiaalipaikkojen sijaintien ja niihin liittyvien tienkäyttöoikeuksien suhteen. Jotkut tiekunnat ovat hyvinkin rahantuntevaa porukkaa.

Yhteenveto

Näissä sivuvelvollisuuksiksi listatuissa ei ole mitään todella monimutkaisen vaikeaa tehtävää. Tilaaja on ostanut palvelun ja urakoitsija on velvollinen tekemään sen ja tarvittaessa osoittamaan kolmansia osapuolia häiritsevien asioiden tekemiseen olevan luvat.

Nähtävissä on paljon tilaajan aikaisemmin hoitamien asioiden siirtymää urakoitsijan vastattavaksi tai tehtäväksi. Tämä muutos aiheuttaa urakoitsijan osaamisen ja ymmärryksen kasvutarvetta viranomaistoiminnan suuntaan, pelkkä "tekemisen meininki" ei enää riitä.

Urakkaohjelma, osa 1.1.1

Urakoitsijan pääsuoritusvelvollisuus

Urakoitsijan velvollisuus määräytyy aika monimutkaisesti ja sen tarkka hahmottaminen vaatii AYSEn ja myös Urakkaohjelman sekä muiden asiakirjojen viitattujen kohtien ristiinlukemista. Sama ristiviittausten tyyli toistuu läpi koko ohjelma-asiakirjan, joten perehtyjän pitää olla huolellinen ja tarvittaessa pitää useampaa lähdettä yhtäaikaa saatavilla.

Esitän tässä vain tämän ensimmäisen kohdan ikään kuin esimerkkinä ristiviittauksista. Tulevissa postauksissani keskityn sisältöön liittyviin havintoihini ja nostan muutamia kohtia esille. Kohtia joiden olen itse todennut olevan tähdellisiä tai joista olen kuullut työmaiden olevan kiinnostuneita.

Miksi näin tylyä? Postausten pituus venyy muutoin lukukelvottomaksi ja asia hämärtyy pidentyessään. Lisäksi oletan lukijoiden tekevän ristiinlukemista omatoimisesti.

Sopijapuolten asemaan liittyvä urakoitsijan pääsuoritusvelvollisuus:

"Urakoitsijan pääsuoritusvelvollisuus on AYSE:n 1 §:n mukainen. Lisäksi tulee ottaa huomioon urakkaohjelman kohdan 4.4 ulkomaista työvoimaa koskevat erityisvelvoitteet sekä tienpidon lupiin, sopimuksiin ja lausuntoihin liittyvät maastopalvelutehtävät, osallistuminen kolmansien valvontaan seuraamalla lupa- ja sopimusehtojen noudattamista ja raportoimalla havaitsemistaan puutteista ja liikenneturvallisuuden vaarantamisesta tilaajan edustajalle urakkaohjelman kohdan 4.7.2.1 mukaisesti."

AYSEn 1§  sanoo pääsuoritusvelvollisuudesta:

1 Urakoitsija on velvollinen sovittua urakkahintaa vastaan tekemään kaikki urakkasopimuksen
ja siinä noudatettaviksi määrättyjen sopimusasiakirjojen edellyttämät työt
ja toimenpiteet sekä aine- ja tarvikehankinnat pitääkseen sopimusasiakirjoissa määritetyn
tiestön ja sen rakenteet, varusteet ja laitteet koko sopimusajan jatkuvasti sopimusasiakirjojen
vaatimusten mukaisina.

2 Urakoitsijan edellä mainittuihin velvollisuuksiin eli urakkaan kuuluvat kaikki suoritukset,
joita sovitun työntuloksen aikaansaaminen edellyttää tehtäväksi. Urakoitsija ei
kuitenkaan ole velvollinen toteuttamaan tilaajan vaatimuksia sellaisten yksityiskohtien
osalta, jotka eivät perustu sopimusasiakirjoista ilmeneviin määräyksiin ja joita
huolellinen urakoitsija ei ole urakkahinnassa voinut alalla yleisesti noudatettavan
käytännön perusteella ottaa huomioon.

3 Urakoitsijan tulee toimia sopimuksen mukaisissa tehtävissä ammattitaitoisesti ja
noudattaa vähintään niitä palkka-, työaika- ja muita ehtoja, joita on Suomen lain ja
työehtosopimusmääräysten mukaan noudatettava samanlaatuisessa työssä. Ehto
koskee myös työtä, jonka alihankkija suorituttaa työntekijöillään.

Urakkaohjelman kohta 4.4 ulkomaalaisia koskevista erityisvelvotteista:

Ulkomaisella työntekijällä on oltava seuraavat luvat riippuen siitä minkä maalainen hän on:

a)    Työntekijä on EU/ETA-maan kansalainen; työn teko ei edellytä erillistä oleskelulupaa tai päätöstä, oli kyseessä lähetetty tai Suomeen palkattu työntekijä.

b)    Jos muiden maiden kansalainen työskentelee Suomessa toimivan yrityksen palveluksessa tai lähetettynä työntekijänä, niin tällaisella työntekijällä tulee aina olla oleskelulupa.

Urakoitsija on velvollinen ottamaan omille työntekijöilleen tapaturmavakuutukset ja huolehtimaan siitä, että alihankkijat toimivat vastaavalla tavalla omien työntekijöidensä kanssa. Urakoitsija on velvollinen noudattamaan ulkomaisiin työntekijöihinsä nähden suomalaista lainsäädäntöä ja huolehtimaan siitä, että myös alihankkijat toimivat vastaavalla tavalla.

Urakoitsija vastaa siitä, ulkomaalaiset työntekijät maksavat suomalaisen lainsäädännön edellyttämät verot.

Urakoitsijalla on velvollisuus näyttää toteen ulkomaalaista työvoimaa koskevien velvoitteidensa täyttäminen.

Urakkaohjelman 4.7.2.1 kohta puolestaan kertoo:

Urakoitsijalle kuuluu viranomaistehtäviin liittyvä yleinen asiakasneuvonta ja -palvelu siten, että lupa- ja sopimusasioissa tai muissa asioissa urakoitsijaan yhteyttä ottavat saavat asiallisen opastuksen asian eteenpäin viemiseksi. Urakoitsija on velvollinen ottamaan vastaan asiakkaiden palautteet ja toimittamaan ne edelleen tilaajalle.

Urakoitsijan työnjohtovastuussa olevan teknisen henkilön tai muun soveltuvan teknisen koulutuksen ja kokemuksen omaavan nimetyn henkilön tulee avustaa tilaajaa erilaisten lupien, sopimusten ja lausuntojen valmisteluun liittyvien maastokäyntien ja -katselmusten toimittamisessa. Tällaisia maastossa tapahtuvia tarkasteluita ja katselmuksia edellyttäviä lupia ja sopimuksia ovat esimerkiksi:

-       palvelukohteen opastusluvat

-       tienvarsimainonnan poikkeusluvat

-       liittymäluvat (ml moottorikelkkareitit ja -urat)

-       luvat tiealueella työskentelyyn

-       tilapäiset luvat (esim. yleisötilaisuuksien opastaminen ja liikenteen ohjaus)

-       lupa tai lausunto maanteiden erikoiskäyttöön

-       ajolupa painorajoitetulle tielle

-       tele- ja sähkökaapelien ja -johtojen sijoitussopimukset

-       maakaasu- ja kaukolämpöputkien sijoitussopimukset

-       kunnallisteknisten laitteiden (vesi- ja viemärijohdot) sijoittamissopimukset

-       rakentamisen poikkeamispäätökset (suoja- ja näkemäalueelle rakentaminen), naapuruussuhdelausunnot, hulevesisopimukset ja yritystoimintasopimukset

Maastopalvelutehtäviin kuuluu maastoon tutustuminen ja päätöksenteossa tarvittavien kuva-, mittaus-, paikannus- ym. aineistojen toimittaminen ja hakemuksen toteutuskelpoisuuden arviointi tilaajan ohjeiden pohjalta sekä hakemukseen mahdollisesti liittyvän liikenteenohjaussuunnitelman tarkastaminen. Tiedot toimitetaan tilaajan maastotietolomakkeella.

Maastopalveluun kuuluu tilaajan avustaminen tai tilaajan edustajana toimiminen sovittavissa esi-, aloitus-, väli- ja lopetuskatselmuksissa ja katselmuspöytäkirjojen laadinta. Tiedot ja pöytäkirjat tulee antaa viimeistään kahden viikon sisällä. Kiireellisissä tapauksissa kuten painorajoitusasioissa tiedot voidaan pyytää toimittamaan välittömästi.

Maastopalveluun sisältyy myös urakoitsijan velvollisuus osallistua kolmansien valvontaan seuraamalla heidän tiealueella tai tien suoja-alueella tapahtuvaa toimintaansa. Havaitessaan lupaehtojen vastaista toimintaa urakoitsija on velvollinen ilmoittamaan siitä tilaajan valvojalle, joka päättää tarvittavista toimenpiteistä.

Urakoitsija on velvollinen oma-aloitteisesti poistamaan tiealueelta alle 2 m²:n suuruiset luvattomat opasteet ja mainokset rakenteineen.

Lupa- tai sopimusehtojen vastaisesta rakentamisesta tulee ilmoittaa tilaajan valvojalle välittömästi, jotta tämä voi ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin (esim. töiden keskeyttäminen).

Viimeistään seuraavassa työmaakokouksessa raportoidaan tilaajalle kirjallisesti

-       epäilys luvattomasta rakentamisesta

-       epäilys luvattomasta myyntitoiminnasta tai puutteista luvan saaneen myyntitoiminnan sopimusehtojen noudattamisessa

-       luvattomien opasteiden ja mainosten poisto rakenteineen (alle 2 m2)

-       liittymän omistajalle esitetystä huomautuksesta yksityistien rummun puuttumisesta tai vajaatoimisuudesta

Kolmannen toiminnasta johtuvissa liikennettä vaarantavissa tilanteissa urakoitsijan on ryhdyttävä välittömästi toimenpiteisiin vaaran poistamiseksi ja lisäksi ilmoitettava tapahtumasta ja suoritetuista toimenpiteistä tilaajan valvojalle. Nämä toimenpiteet kuuluvat tuotekortiston kohdassa 4 tarkoitettuihin äkillisiin hoitotöihin.

Kolmansien toiminnan seuraamista varten tilaaja lähettää urakoitsijalle kopiot urakka-alueelle myöntämistään luvista ja tekemistään sopimuksista.

Tuotekortiston kohta 4 kertoo äkillisistä hoitotöistä:

Tuotteeseen kuuluu äkillisten hoitotöiden käynnistäminen, tekeminen ja jatkaminen tarvittavassa laajuudessa.

Äkillisiä hoitotöitä ovat mm: 

- hälytysluonteisten tulvavaurioiden hoito 

- myrskyn tai muun syyn ajoradalle tai pientareelle kaatamien puiden ja muiden liikennettä estävien tai olennaisesti vaarantavien esteiden poisto 

- sulkupuomien asentaminen tieyhteyden yllättäen katkettua 

- kiertotieyhteyden järjestäminen ja ylläpito liikennejärjestelyineen tilanteen niin vaatiessa tai viranomaisen pyynnöstä 

- viranomaisen avustaminen onnettomuuspaikalla viranomaisen määräämällä tavalla 

- viranomaisen pyytämät liukkaudentorjunta- ja muut tienpitotyöt 

- liikenneonnettomuuksien vaatimat raivaus-, korjaus- ja jälkisiivoustyöt tiealueella 

- maantielle haittaa aiheuttavien jäätyneiden liittymärumpujen avaaminen 

- nopeasti syntyneen tierakenteen läpi menevän päällystevaurion korjaaminen ja äkillisesti pettäneen soratierummun korjaaminen 

- rankkasateiden aiheuttama tien hälytysluonteisten vaurioiden korjaaminen 

- toisen urakoitsijan avustaminen tilaajan tai muun viranomaisen pyynnöstä 

- muut vastaavat olennaiset hälytysluonteiset hoitotyöt, jotka on tehtävä välittömästi tarpeen ilmetessä. 

Tuotteeseen kuuluu hoitaa liikenteen kannalta välttämätön tiedotus tilaajan kanssa etukäteen sovitulla tavalla. 

Tuotteeseen kuuluu antaa tilaajalle tiedot, joiden avulla urakoitsijan yhteyshenkilö on jatkuvasti tavoitettavissa. 

Urakoitsija on velvollinen ilmoittamaan havaitsemistaan tien liikennöitävyyttä tai kuntoa vähentävistä asioista, riippumatta siitä, kuuluuko puutteen poistaminen sopimukseen (esim. tievalaistuksen toimimattomuus tai alkava purkautuma päällysteessä). 

Tuotteeseen kuuluu raportoida kaikki äkilliset hoitotyöt. 

Tuotteeseen ei kuulu urakoitsijan laiminlyönneistä, työvirheistä ja vääristä työmenetelmistä johtuvat äkilliset hoitotyöt, eivätkä muihin tuotteisiin esim. välittömästi tai viipymättä tehtäväksi määritellyt työt.

Havaintoja

Hietanen sanoi Tuntemattomassa sotilaassa silakan saatuaan pärjäävänsä sillä ainakin puoli vuotta. Kyllä tuolla pääsuoritusvelvollisuuden kuvauksella urakassa pärjää ainakin 1.10. aamupäivän.

Periaatteena voi pitää, että sopimuksen henkenä on ammattilaisen tekemät paperit asiantuntevalle ja ammattimaisesti toimialansa hallitsevalle urakoitsijalle. Kaikki työt, materiaalit, kalustonkäyttö ja velvoitteet kuuluvat urakkaan siltä osin kuin niillä on vähänkään merkitystä sopimuksenmukaisen lopputuloksen aikaansaamiseksi.

Työmaalle tulkintaohjeena: Kyllä se kuuluu urakkaan. Ellet erikseen jostakin löydä mainintaa ettei kuulu. Toki joistakin mainituista asioista ja niiden tekemisestä olet oikeutettu saaman lisäkorvauksen.

Tärkeää on tehdä itselleen selväksi kokonaishintaiseen osuuteen kuuluvat tehtävät ja selvä lista tunnistetuista erikseen joko lisätöinä tai yksikköhintaisina laskutettavista töistä ja tehtävistä.

Päävelvollisuuteen liittyvät asiat ovat hyvin pitkälti urakan vastaavan ja muun työnjohdon huolehdittavia asioita. Osa niistä kuuluu pääurakoitsijan yritystason asioihin, mutta suurin osa on työmaan vastuulla. Esimerkiksi palkkaukseen liittyvät sopimukset ovat yritystason asiaa urakoitsijan oman henkilöstön osalta. Suurin valvontavelvollisuus niidenkjin osalta kuitenkin liittyy alihankkijoiden velvoitteiden valvontaan ja seurantaan, mikä tehdään monesti työmaatasolla.

AYSEn ykköspykälän toisen kohdan maininta huolellisesta urakoitsijasta, joka ottaa alalla vallitsevat käytännöt huomioon, tarkoittaa mielestäni pääurakoitsijalle tarvetta valmentaa ja pitää yllä osaava vastaavien työnjohtajien joukko. Samoin se painottaa huolellista tarjousvaiheen läpivientiä ja laskelman tekoa.

Ulkomaalaisiin liittyen EU kansalaiset eivät aiheuta isoja murheita kunhan verotukseen ja palkkaukseen liittyvät seikat tulevat valvotuiksi ja tarvittaessa osoitetuksi.

Pääurakoitsija vastaa alihankkijan tekemisistä kuin omistaan myös velvoitteiden osalta.

Viranomaisluontoisten tehtävien kuvaus on kattava ja selkeä. Valmisteluja, esityksiä, raportointia ja tiedottamista on paljon sysätty urakoitsijalle, mutta päätöksenteko on edelleen tilaajalla.

Pelottaa uusia alalletulijoita

Tämä velvollisuuksien pahalta näyttävä määrä ja siitä huokuva raskaus ovat yhtenä syynä alalle tulevien uusien toimijoiden vähäiseen innostukseen. Harkiten läpikäymällä ja listaamalla velvollisuudet eivät ole ylivoimaisia eivätkä mahdottomiakaan. Pikaisesti lukien helposti uusi kinnostunut toimija antaa kilpailuetua jo alalla toimivalle.

Niissä on paljon lainsäädännöstä tulevaa yleistä yritystoimintaan liittyvää asiaa. Julkisen tilaajan on vain kuvattava ne asiakirjoissaan osaksi neuvoantavana ja opastavana ohjeena, osaksi myös tulkintoja vähentävänä sisältönä.

Nämä velvollisuudet ovat yksi syy siihen miksi urakassa pitää olla työnjohtoa ja jaettuja vastuita. Niiden työnjakojen pohjalta huomataan, että monikaan näistä ei aiheuta itsessään ns. ylimääräistä työtä ja siten kuluja, kun oletuksena on oikein lasketut työnjohdosta aiheutuvat täysimääräiset kustannukset.

Edit: Huumoria. . Äkillistä hoitotyötä ei ole jos tilaaja patistaa urakoitsijaa tekemään sopimuksenmukaista, muihin tuotteisiin, kuin äkillisiin hoitotöihin kuuluvaa työtä.

Aloitan sarjan postauksia Urakkaohjelmasta, osa 0

Tienhoitourakoiden Urakkaohjelma

Urakkaohjelma on kunnossapitourakan keskeisin asiakirja. Siinä on suurin osa tilaajan haluaman palvelutuotteen kuvauksesta ja siihen peilaten toimintaa ja yhteistyötä on suunniteltava ja tehtävä.

Kirjoitan tänne postauksia, jossa käyn läpi mielestäni olennaisia kohtia ja niiden omia tulkintojani. Nämä asiat eivät varsinaisesti vanhene, joten en ota kovin tiukkaa kirjoitusurakkaa vaan teen postauksia sitä mukaa kuin ne valmistuvat.

Oletan, että lukijoilla on käytössään jonkinlainen versio Urakkaohjelmasta, jota voi tässä rinnalla lukea. Sillä tavalla asioiden pohtiminen on mahdollisesti tehokkaampaa kuin, jos linkittäisin tähän oman kappaleeni.

Urakkaohjelma on arkievästä vastaavalle työnjohtajalle

Urakan vastaavan työnjohtajan elämä on huomattavasti helpompaa, kun osaa Urakkaohjelman sisällön ja tarkoituksen. Yllättävän monesti tilaaja ei täysin osaa. Silloin fiksumpi on vahvoilla tulkintatilanteissa.

Toiminta- ja laatusuunnitelma ja Urakkaohjelma yhdessä nuotittavat urakan. Niiden näkökulma on toisiaan täydentävä. Urakkaohjelmassa on tilaajan näkemys ja vaatimuksia, joihin urakoitsija on Toiminta- ja laatusuunnitelmassaan vastannut.

Yleisesti tilaaja on kirjoittanut Urakkaohjelman todella kattavaksi asiakirjaksi. Se on tehty valtakunnalliseksi. Alla olevan lainauksen huomioiminen on ohjelmaa lukiessa kuitenkin syytä huomioida.

"Urakkakohtaiset urakkaehdot on kirjoitettu kursivoidulla ja lihavoidulla -fontilla ja ne ovat pätevyysjärjestyksessä yleisten urakkaehtojen edellä."

Siis valtakunnalliseen malliin on tehty urakkakohtaisia urakkaehtoja, jotka menevät yleisten ehtojen edelle. Ne on kirjoitettu paksulla ja vinolla fontilla eli kirjoitustyylillä.

Urakkaohjelman sisältö

Tienhoidon urakoissa Urakkaohjelma rakentuu pääotsikkotasolla seuraavasti:

• Yleistä                                                                                                                                       
• Sopijapuolten asema                                                                                                            
• Järjestys- ja turvallisuusmääräykset                                                                               
• Urakoitsijan laatuvastuu, tarkastukset ja raportointi                                                  
• Erityiset urakkaa koskevat määräykset                                                                          
• Sopijapuolten kesken yhteisesti pidettävät toimitukset                                               

Yleistä

Tämä on sisältöosiona vähän torso. Kappaleessa kerrotaan asiakirjan rakenteesta ja siinä käytettävistä merkinnöistä sekä lyhenteistä ja viittauksista. Siis toimii lukuohjeena varsinaiselle sisällölle.

Tuolla yläpuolella jo lainasin sieltä suoraan oleellisimman kohdan eli huomion kiinnittämisestä pätevyysjärjestykseen ja tekstityyppiin, jolla korostetaan urakkakohtaisuutta erotuksena yleisestä pohjasta.

1 200 vahingonkorvaushakemusta

ELY-keskus maksoi vuonna 2014 vahingonkorvauksia 108 000 euroa

Näin YLEn uutisissa tänään. (linkki). Uutisessa puhutaan maalaisten paremmasta tilannetietoudesta autonsa ehjänäpitämiseen.

Siinä kerrotaan myös vahingonkorvausmenettelystä ja siihen liittyvistä luvuista. Sitä tässä nyt repostelen ja allaolevat lainatut kappaleet jutusta sisältävät seikkoja, joita pohdin.

"Valtion hallinnoiman tieverkon puutteellisesta kunnossapidosta johtuvat vahingot korvaa ELY-keskus. Vuonna 2014 se maksoi korvauksia yli 108 000 euron edestä, mikä on reilut 20 000 euroa vähemmän kuin vuotta aiemmin.

Vuonna 2014 ELY-keskus maksoi korvauksen neljännekselle vahingonkorvausta hakeneista. Hakemuksia tehtiin yhteensä vajaat 1 200. Se on reilut sata vähemmän kuin vuonna 2013."

Työmäärä ja kustannukset

1 200 hakemusta tarkoitaa työmaalla eli urakassa noin 5 000 tuntia selvitystyötä. Sujuvimmillaan. Ja vähintään kaksinkertaisen määrän voi arvella tehtäväksi Lapin ELY-keskuksessa. Lisäksi aluevastaavien lausuntojen vaatima aika, joka varmaan lähentelee tuota urakoitsijoiden aikaa. Yhteensä arviolta 20 000 tuntia.

20 000 tuntia tarkoittaa karkeasti 25 euron tuntikustannuksina 500 000 euroa. Noin 416 euroa hakemusta kohti. Osapuolet voivat halutessaan tuntihintaa tarkastella omasta puolestaan tarkemminkin. Tuo tuntimäärä on merkittävä: yli 16 tuntia hakemusta kohti.

Vain neljännes korvaushakemuksista, noin 300 siis, on johtanut korvaukseen ja niistä yhteensä on maksettu viime vuoden aikana alle 110 000 euroa. Tasajaolla korvausumma on ollut keskimäärin 367 euroa.

Voiko tehdä toisin?

Vahinkoja sattuu ja aiheuttajan/syyllisen pitää osansa maksaa. Hakemuksista siis pääsee eroon tai ne vähenevät tekemällä työnsä tienpitäjänä ja urakoitsijana hyvin, silti kaikkeen ei vain voi varautua.

Hakemuksia on pakko tarkastella ja tutkia, muutenhan maksettaisiin sukkana läpi yli 330 000 euroa enemmän vuodessa ja määrä varmasti kasvaisi jatkossa täysin hallitsemattomaksi.

Hakemuksen käsittelyn sujuvoittamista ehkä mahdollista kehittää. Sieltä tunteja vähemmäksi. Ajatuksena tässä HARJAn tuoma mahdollisuus koneellistaa tiedonhakua ja sen liittämistä käsiteltävään hakemukseen. Toinen keino voisi olla asian, siis ei pelkästään asiakirjojen, sähköinen kierrättäminen. Mallina vaikka kuntia kinnostava Lupapiste.fi . Siinä asia liikkuu sähköisesti ja osapuolet kommentoivat ja hyväksyvät omilla tunnuksillaan osaltaan eri vaiheita.

Miten paljon sitten kannattaa voimistella 500 000 euron kustannuksista säästöjä ettei kehittäminen maksa enempää kuin lähtökohtakustannukset? Urakkaa kohden vain neljä hyväksyttyä vahingonkorvausta, jotka yhteensä noin 1 500 euroa vuodessa.

Korvaussumma pysyy kurissa tällä hakemuskäsittelymenettelyllä ja siihen sisältyvällä tarkkuudella.

Työmaalla tehokkain tapa lienee tiedonhaun kehittäminen ja raportoinnin selkeyttäminen vaikkapa mallintamalla lausunnon rakenne. Siis mietitään miten kerrotaan mihinkäkin hakemuksen kohtaan ja mistä se tietosisältö löytyy.

Liikennevirasto ja ELY-keskukset voivat yhdistää tiealueella tehtävien töiden ja tapahtumien lupahakemukset ja nämä vahingonkorvaushakemukset yhteiseen sähköiseen hakemustenkäsittelyjärjestelmään, jolloin kokonaisuus toimii sujuvammin ja säästökin kohdistuu suurempaan osaan kuin pelkästään korvaushakemusten osuuteen. Käsittelijäthän määräytyvät hakemuslajin mukaan, joten Lapin ja Pirkanmaan ELY-keskuksia en ole ehdotuksellani yhdistämässä.

Muita huomioita

Keskimääräinen korvausumma on siis 367 euroa. Hakemuksia tulee keskimäärin urakkaa kohti 15 vuodessa, niiden käsittelyyn menee urakoitsijalta aikaa 60 tuntia. Mitenkähän paljon urakoitsijan aikaa säästyy, kun lausunnossa kerrotaan asiat siten kun ne ovat olleet ja kannanotto vastuusta muodostetaan datan pohjalta? Voiko sen tehdä tunnissa hakemusta kohden?

Säästyvän ajan voi käyttää tiestötarkastuksella havainnointiin ja sitä kautta vähentää urakalle kohdistuvia hakemuksia ja maksuunpanoja.

Lapin ELY-keskus ei ole rahastusautomaatti näissä korvaushakemusten hyväksymisasioissakaan. Vain neljännes siis johtaa hakijalle myönteiseen päätökseen ja korvausumma kokonaisuudessaan on suhteellisen pieni. Se pitää osaltaan turhien hakemusten tehtailua kynnyksen takana. Toisaalta toiminta kertoo myös, että kunnossapitäjän laiminlöynnistä aiheutuneeseen vahinkoon on kärsineellä mahdollisuus hakea ja saada korvausta. Syyhän ei ole aina kuljettajassa.

Onko tällaista tärkeä pohtia ollenkaan? Pieni osa huomattavan isoa kokonaisuutta, joka 80 urakan massassa on rahallisesti ja aikanakin lähes mitätön. Vai onko niin, että tällainen asia jäädessään huomiotta kasvaa ja varastaa kokoaan isomman merkityksen? Miljoonan vuosieuron urakassa todellinen kustannus on alle 0,5% luokkaa. Voivottelu ja rutina helposti parikymmenkertainen...

Nostetaan Suomi kartalla paremmin haltuun

Työnjohto tarvitsee helpotusta

Työ pitää tehdä turvallisesti, tehokkaasti, taloudellisesti ja sovitunmukaisena. Kerralla eikä neljästi.

Tavoitteita, sopimuksia, ohjeita ja määräyksiä on lukuisia ja urakassa ne kaikki osuvat tavalla tai toisella työnjohdon murheeksi. Ne pitää muistaa, suunnitella sopivasti, ajoittaa, tehdä tai teettää ja monesti maksaakin. Sitten niitä pitää raportoida, tilaajalle, oman talon uteliaille ja mahdollisesti vielä jollekin toimittajallekin tai muuten aktiiviselle tiedonjanoiselle.

Kaikki kartalla

Entä jos kaikki urakan asiat olisivat kartalla? Suunnitelmat sisältöineen, erikoisvaatimuskohteet, alihankintojen reitit ja alueet tehtäväsisältöineen, tulevat viikon-kuukuden-kauden työt, toteutuneiden tehtävien historia, ongelma- ja poikkemapaikat...

Kaikki esitettäisiin suunnittelusta lähtien kartalla, jota täydennettäisiin urakan aikana eri järjestelmistä tulevilla tiedoilla, havainnoilla ja kuittauksilla. Suurin osa päivitettäisiin suoraan karttaan tehtävillä piirroksilla ja merkinöillä. Taustalla roklattaisi tietysti tietokanta, josta saisi ex-Ellillekin sopivia raportteja byroksraattien huviksi, mutta muuten pääasia olisi näytöllä.

Näkymää voisi zoomata ja tarkentaa haluamastaan kohdasta ja kiinnostava tai tärkeän havainnon kohdalla vai olla linkkejänkin tai upotettuna vaikka näkemäalueen mitoitusohje.

Ja sitten muillekin näkyisi

Kartta pyörisi verkossa, pilvessä, netissä. Miten haluaa sanoakin. Sieltä sen tarkastelu ja käyttö ei vaadi kovin kummoisia laitteita. Samoin sitä voidaan jakaa. Tilaajan nimetyt henkilöt pääsisivät näkemään sen oman tarpeensa mukaisen tilannetiedon siltäkin osin kuin ei ole HARJAssa. Alihankkijat voisivat saada työmääräyksiä ja ohjeitakin vaikka piirustustasolla. Urakan omat toimihenkilöt jakaisivat reaaliajassa keskenään saman tiedon, jolloin ristikkäisyydet tai rajakohdatkin tulevat huomioiduksi paremmin.

Näkymän voi avata haluamaltaan tasolta ja sisällöltään myös julkiseksi. Urakan julkinen näkymä voisi esittää suunnitelmia lähiajalle, palauteyhteenvetoja, tienkäyttäjää neuvovia/opastavia vinkkejä. Jopa urakkakohtainen palutekanava voisi olla siinä samassa lisäämässä vuorovaikutusta.

Paperittomuutta, ehkä puhelimettomuuttakin, kohti

Työnjohto saisi tehdä vähemmän paperitöitä, kun asiat olisivat yhdellä alustalla ja ajantasalla. Helppo vertailla suunnitelmaa totetumiseen ja tarvittaessa tehdä korjaavia ohjaustoimia. Tehtäväksiannot ja kiiretäpät voisi merkitä karttaan ja osoittaa suoraan tekijälle, joka saisi siitä viestin.

Isompi ympyrä

Ylläoleva on hahmotelma urakan operatiivisesta johtamisesta, päivittäisestä työstä. Kartalla ja sen sisällön erilaisten liittymisien kautta voidaan ohjata tienhoitourakointia laajemminkin kuin yhden urakan vinkkelistä.

Ajatellaampa vaikka tarjouslaskentavaihetta. Pääurakoitsija hakee LIITO-viestit ja aikaisemmat onnettomuustiedot sekä tilaajan sanktiotiedot näkymään ja tekee tästä yleistarakstelusta päätelmiä urakan todellisesta vaikeusasteesta ja kiinnostavuudesta. Onko mahdollista tehdä paremmin vai onko tilaaja/tienkäyttäjäympäristö vastenmielinen, siis tarjoanko vaiko en?

Pääurakoitsija voi tuoda tai esittää myös lisätyöpotentiaalin alueen kuntien, yritysten ja yksityisen aktiviteettidatansa pohjalta ja miettiä saako perusurakan ympärille kannattavampaakin bisnestä. Samoin alihankkijat toimipaikkoineen kertovat onnistumiseen liittyvistä mahdollisuuksista.

Jos laskentavaiheessa suunnitellaan työt kartalla, niin koko alue tulee huomioitua eri tavalla kuin nyt, koska kaikki näkyvät samassa näytössä, toki tarvittaessa eri tasoissa, mutta ovat havainnolisemmin esillä. Kun suunnittelussa töille valitaan resurssit ja resursseilla on määriteltynä hinta, niin kustannusarvio syntyykin automaattisesti. Ja se perustuu suunnitteluun, jonka muuttuessa myös arvio muuttuu vastaavasti.

Käynnissäolevien urakoiden keskinäinen vertailu ja urakoiden ylittävä toimivien käytäntöjen välittäminen on aivan eri tavalla mahdollista ja havainnollista. Sen voi näyttää. Onnistuneet ratkaisut reittioptimoinnissa, palautekäsittelyssä, havaintojen merkinnöissä. Mahdolliset edulliset niksit ja laadunparantamiskeinot ovat helppo jakaa ja niistä on helppo keskustella perehdytystilaisuuksissa.

Sitten heräsin

Eihän tämmöistä ole. Ainakaan Suomessa. Liian kallis ja vaikea varsinkin nyt kun meillä on tätä konkreettista oikeaakin työtä tehtävänä. Tässä pitää juosta nyt kannattavuuden ehdoilla.

Jos ennustaisin, että tällainen on aika pitkällä jo eräissä lähimaissa Euroopassa kunnossapitoakin sivuavana ja se tulee yllättäen meillekin, en olisi kovin väärässä.

Tekniikka on olemassa ja esimerkiksi tienrakennualallla jo puhutaan ja osin tehdäänkin virtuaalimallinnusta ja tietomalleja. Samoin muussa rakentamisessa ja konetekniikassa käytetään yleisemminkin tämänkaltaisia tekniikoita. Soveltamisen hyppy tien- ja kadunhoidon puolelle käyttöönotossa ei ole enää isosta kiinni.

Tilaajavastuu on tilaajan vastuulla

Tilaajavastuu.fi on vain rekisteri

Yleisesti käytössä oleva ja usein sopimuksissa edellytettykin Tilaajavastuu.fi-palvelu (linkki) on rekisteri, jonne rekirteröitymällä toimija voi osoittaa hoitaneensa tietyt velvoitteet.

Mutta ne velvoitteet pitää edelleen yrittäjän tai yrityksen hoitaa itse.

Rekisteristä saatava todistus on periaatteeltaan tarkoitettu vain keräämään tarvittavat dokumentit ja todistukset yhden luukun taakse ja siten helpottamaan paperirumbaa. Samalla se toimii nopeana yleistarkastusikkunana näiden velvoitteiden hoitamisen valvonnan apuna.

Se ei kuitenkaan hoida niitä velvoitteita eikä myöskään muistuta yrittäjiä, että nyt olisi merkinnät vanhenemassa. Se siis ei ole klassinen "Joku muu", joka hoitaa taustalla yrittäjän, tilitoimistojen, pankkien, ja vakuutuslaitosten välistä maksu- ja velvoiteviidakkoa. Eikä sitä ole tähän rooliin aikoinaan kuviteltukaan.

Rakennuslehden jutussa tätä toivottaisiin.(linkki) Siis, että palvelu ainakin palautteena antaisi herätteen velvoitteiden hoitamisiin liittyvistä ylityksitä, alituksista ja maksuista.

Tilaaja voi hyvällä päällä ollessaan itsekin pitää hyvästä aliurakoitsijastaan huolta ja huomauttaa velvoitteista, koska tilaajankin on tietoinen niiden todistusten voimassaolopäivämääristä. Tuskin on kenellekään hyödyksi olla hiljaa, kun huomataan tällainen sopimusta vahingoittava seikka näköpiirissä. Vai onko tilaajakin tässä jättänyt asiansa "jonkun muun" hoidettavaksi?