Katualueella tapahtuu talvella
Vaurioiden aiheuttaminen, korjaustarpeen havainnointi ja korjaamisen valvonta puhuttavat vuosittain. Paljon aikaa uhrataan keväisin vaurioiden arviointiin ja selvittelyyn, kun haetaan "syyllisiä" korjaamaan jälkiään.
Vaurioita tapahtuu. Aura hilppaisee reunakiven rikki tai pyyhkäisee sitä mutaman metrin matkalta sivuun. Kaivonkannet ja reunukset kärsivät iskuista ja nurmikkoakin rullaantuu. Jossakin innokas hiekoittaja on kylvänyt sepeliä nurmialueellekin tai sitä kasutuu sinne lumen mukana. Tämmöisiä ja muitakin sattuu, kun touhutaan. Ne pitää korjata.
Esimerkkinä juttu Etelä-Suomen Sanomista 13.11.2014 (linkki) Jutun jatkona on nykymaailman tapaan lukijoiden kommentteja. Osa asiallisia ja osa siitä vierestä.
Tilaaja, pääurakoitsija ja alihankkija pallottelevat vauriokorjausasioita parhaimmillaan viikkoja. Joskus tilaaja yrittää saada vanhoja repaleita liikenteen aiheuttamia vaurioita urakoitsijan maksettavaksi, joskus pääurakoitsija korjaa katettaan teettämällä alihankkijalla kyseenalaisia korjauksia lisätöinä ja tekijä taas itse ei muista edes osuneensa mihinkään kolatessaan.
Joka vuosi sama juttu. Hirveä määrä energiaa ja aikaa käytetään asiaan, joka olisi pienillä toimintatapamuutoksilla helposti saatavissa huomattavan sujuvammaksi. Lähtien sieltä syksyn toimenpiteistä ennen lumikauden alkua, sopimusten kirjauksista ja työn ohjaamisesta. Päätyen kevään vauriokatselmukseen ja korjausten ohjelmointiin.
Säästettäisiin koko ketjun aikaa ja rahaa, mutta ilmeisesti tuo tumpulointi on tässäkin maan tapa ja keväällä pitää puuhastella viikkoja asian kimpussa. Se on perinne ja kalenteroitu jo vuodenvaihteessa prosessiin.
Asiassa on suurin vastuu ns. pääurakoitsijalla. Se on sopimuksin sitoutunut tekemään tietyin laatuvaatimuksin asioita. Sitten pääurakoitsija on voinut ostaa osan töistä alihankinnalla, mutta niissäkin tapauksissa vastuu on pääurakoitsijalla. Alihankintaa pitää valvoa, ohjata ja perehdyttää.
Kirjoitin tuonne rahapuolelle vähän toisenlaisesti aiheesta.